Meiju Tikkanen (puheenjohtaja)

Olen ollut mukana Toivon Kajon toiminnassa syksystä 2024 lähtien ja nopeasti on toiminta imaissut täysillä mukaansa!

Keskityn yhdistyksen toiminnassa melko paljon some-päivityksiin ja kotisivujen hoitamiseen sekä myyjäisten järjestämiseen erityisesti Vaasassa. Olen mukana myös adoptiotiimissä ja tarjoan tarvittaessa neuvontaa adoptoijille sekä kotihoitajille.

Tällä hetkellä perheeseeni kuuluu mieheni lisäksi Selma-tyttö, joka on tullut meille Toivon Kajon kautta Romaniasta. Selma onkin suurin syy vapaaehtoistoimintaan lähtemiseen!

Selman adoption myötä perehdyin enemmän rescuekoiriin ja rescuetoimintaan. Halusin mukaan auttamaan, koska tällä tavalla pystyn toimimaan koirien hyväksi konkreettisella tasolla.

Tilanne monessa maassa on kodittomien koirien (ja muidenkin eläinten) osalta huono ja tuntuu välillä toivottomalta. On kuitenkin erittäin palkitsevaa, että yhdistyksenä pystymme auttamaan koiria konkreettisesti edes yhdellä tarhalla. Erityisen hyvältä tuntuu, kun onnistumme löytämään koirille rakastavia loppuelämän koteja!

Kannustankin kaikkia lähtemään rohkeasti mukaan vapaaehtoistyöhön juuri itselleen sopivalla tavalla. Myös meidän porukkaamme otamme innolla vastaan uusia aktiivisia hyväntekijöitä!

Matleena Mannerto (varapuheenjohtaja)

Esittely tulossa!

Anne Salminen (rahastonhoitaja)

Olen ollut mukana Toivon Kajon toiminnassa nyt pari vuotta. Toimin yhdistyksessä rahastonhoitajana. Osallistun myyjäisiin pääkaupunkiseudulla sekä huutiksen järjestelyihin. Olen toiminut myös kotihoitajana.
Rescue toiminnassa olen ollut jo mukana vuodesta 2018 lähtien, silloin olin aktiivina Serbian kodittomissa koirissa. Kävimme useamman kerran Serbian koiratarhoilla auttamassa koiria. Toimin myös silloin koirien kotihoitajana.
Tällä hetkellä kotona on neljä rescue koiraa, kolme Serbiasta ja yksi Romaniasta, pappa koira.

Annika Maunu (sihteeri)

Toimin Toivon Kajossa sihteerinä ja kotihoitajana. Olen mukana myös adoptiotiimissä, missä pyrimme löytämään jokaiselle koiralle sen oman loppuelämän kodin koirien erityispiirteet huomioiden.

Olen ollut mukana Toivon Kajon toiminnassa noin 6-7 vuotta, jolloin meille tuli myös ensimmäinen kotihoitokoira Hilla. Hilla tuotiin Carbunestin kunnalliselle tarhalle useiden sisarustensa kanssa ilman emoa. Olivatko ne syntyneet kadulle vai jonkun kotiin, sitä emme tiedä. Hilla jäikin meille ja asustelee täällä 13- vuotiaan espanjanvesikoiran kanssa. Omat koirani toimivatkin hienosti suunnannäyttäjinä myös meillä oleville kotihoitokoirille ja opettavat osaltaan miten eletään kotikoiran elämää.

Perheeseeni kuuluu myös mieheni ja kaksi alakouluikäistä lasta, jotka osallistuvat myös kotihoitokoirien hoitoon ja opettamiseen.

Yhdistystoiminnan myötä olen oppinut paljon rescuekoirista, -toiminnasta sekä yhdistystoimminasta yleisesti. Pidän siitä, että pystymme auttamaan koiria konkreettisesti esimerkiksi hankkimalla niille ruokaa, suojaa ja hoitoa.

Arkemme on sen verran hektistä etten pysty tällä hetkellä tekemään niin paljoa kuin toivoisin, mutta koen että pienikin apu auttaa. Kotihoitajista on huutava pula, joten pyrimme tarjoamaan paikkaa aina kun mahdollista. Lisäksi toimimalla kummina pystyn auttamaan kuukausittain pienellä summalla myös koiria, joiden päivittäinen ruansaanti on täysin lahjoitusten varassa.

Koirien kohtalot ja eläinten kohtelu on valitettavasti välillä niin järkyttävää, että olen kokenut että haluan omalta osaltani auttaa koiria ja olla mukana tekemässä hyvää. Se antaa itselleni paljon. Mikään ei voita sitä onnen ja ilon tunnetta kun koira ja oikea perhe löytävät toisensa ja koira saa rakastavan kodin, missä saa elää loppuelämänsä onnellisena ja rakastettuna perheenjäsenenä. Tai se kun tarhalla ollut arka ja pelokas koira reipastuu kotihoidossa silminnähtävästi ja muuttuu aivan toisenlaiseksi, elämästä nauttivaksi koiraksi!